Meidän perhe

Olemme "suhteellisen" normaali nelihenkinen savolaisperhe Varkauden kupeesta. Perheeseemme kuuluu schapenartut Milli ja Santra, sekä marsu tytöt Elsa ja Kaneli.  Minulla lapsuuteni kotiin on aina kuulunut perheenjäsenenä koira. Ensin olivat Irlanninsetterit Lucy sekä poikansa Pami, sitten oli vuorossa Belgianpaimenkoira Tikke, sekä viimeisenä kotipaikallani elänyt nöffi Nasse. Omia koiria on labradorinnoutaja Nestori sekä seropi Pote, joka oli mahtavin koira koko koirameressä. Kovapäinen karpaasi jonka kanssa sain käyttää kaikki konstit ja keinot että pystyimme elämään muiden ihmisten ja koirien kanssa jonkinlaisessa sovussa, mutta huumoria, vauhtia ja jännitystä ei elämästä siihen aikaan puuttunut.

Vuonna 2004 oli käännekohta perheessämme kun koirakuume iski totaalisesti. Etsin perheeseemme sopivaa rotua joka tulisi toimeen lasten kanssa ja olisi muutenkin helppo kouluttaa. Pitkän etsinnän jälkeen kaikkien rotujen joukosta löytyi schapendoes. Liekö ollut johdastusta mutta samoihin aikoihin löysin myynnissä olevan schape-nartun Varkaudesta, joita en uskonut täältäpäin edes löytyvän. Näin sitten syksyllä 2004 Milli muutti meidän perheeseen. Seuraavana vuonna kasvattaja otti minuun yhteyttä ja kyseli olisinko valmis ottamaan sijoitukseen myös Millin äidin Santran. Muutaman tuuminnan jälkeen Santra-äiti muuttikin meille. Hyvin on tyttösillä mennyt. Santra teki meidän perheessä ensimmäisen pentueen 2008 vappuna (kennelnimellä Ranger) ja näin saimme hyvää harjoitusta pentujen syntymästä sekä hoidosta. Kasvattajakurssin suoritin 2008 helmikuussa ja sen jälkeen hain kennel-nimeä Turhatar. Nimi ei, (toisin kuin luullaan) tarkoita että nämä koirat olisi turhia, päinvastoin, mutta meidän tytöt ovat turhamaisia, varsinkin kurakelillä ja omasta siisteydestää.

Kasvattajana tälle mahtavalle rodulle yritän pitää kannan terveenä ja rotumääritelmän mukaisena ja siitä syystä luotan rotua kauan harrastaneisiin vanhempiin kasvattajiin ja pyydän apua pentuetta suunniteltaessa yhdistyksen jalostustoimikunnalta jolla on tietoa ja näkemystä vuosien ajan. En halua tuottaa pentueita suomeen joilla ei ole tulevaisuutta. Jalostuksen kannalta ajattelen että narttujen olisi hyvä tehdä suomeen pentueita joissa laatu korvaa määrä. Pennut kasvatetaan syntymästää saakka perheen kanssa samoissa tiloissa, tottuen kaikenlaisiin elämän ääniin ja ennen kaikkea elämään sosiaalisesti kaikkien kanssa, niin koirien kuin ihmistenkin.